Kokeilinpa eilen ensimmäistä kertaa ns. ständikehitystä (stand developing). Tavallisesti filmiä kehittäessä on tapana liikutella (=agitointi) purkkia esimerkiksi puolen minuutin välein. Tämän ravistelun tarkoituksena on pitää tuoreempaa kehitettä filmin pinnalla. Tämä taas aiheuttaa kontrastin kasvamista ja kehitysaika pysyy lyhyenä.
Ständikehityksessä alkuravistelun (ekat 30-60s) jälkeen jätetään purkki paikoilleen esimerkiksi tunniksi tai pariksi. Näin pitkillä kehitysajoilla ei ole aivan minuutilleen tarkkaa kehitysajan pituus. Jostain bongasin sellaisen nyrkkisäännön, että kun filmi (filmi kuin filmi, herkkyydestä riippumatta) on kuvattu valmistajan ilmoittamalla herkkyydelle (eli ei prässätty) kehitysaikana on yksi tunti. Tämä pätee siis ainakin Rodinalia käytettäessä 1:100 laimennuksella, en tiedä miten suhteutuu muihin kehitteisiin ja laimennuksiin.
Mutta mutta, eilen kehittelin rullallisen keskikoon HP5+:aa jonka olin kuvannut ISO1600 herkkyydellä (eli prässännyt kaksi aukkoa). Kehitteenä käytin 1:100 suhteella laimennettua R09 One shottia, joka tietääkseni vastaa täysin alkuperäistä Rodinalia. Kehitysajan konsultoin digitaltruthin loistavasta devchartista. Kahden tunnin piinaavan odotuksen jälkeen valutin kehitteen pois (Rodinal on kertakäyttökehite, varsinkin näin kovasti laimennettuna), keskeytykseksi hetken aikaa vettä ja sitten kiinnitys. Ennen loppuhuuhtelua kurkistin purkkiin ja huokaisin helpotuksesta. Negatiivilta erottui selkeästi jotain, tarkemmin tutkiessa paljastui varsin onnistuneiksi kuviksi. Kehityksen ja valotuksen osalta siis ainakin... Loppuhuuhtelu ja ripustus kuivumaan, jonka jälkeen sitten skannaus.
Menestyksekkäästä eksperimentistä innostuneena päätin kehittää toisen rullan tänään. Jääkaapista löytyikin yksi viime syksynä kuvattu keskari Tri-x joka sopi hyvin kokeiluun. Koska en rullaan ollut mitään merkinnyt, epäilen sen olleen kuvattu nelisatasena, tai enintään kasisatasena. Kokeilin 1:100 laimennuksella nyrkkisäännön mukaista tuntia. Kuvia tuli, joskin kenties hieman alivalottuneita. Sen voi kyllä pistää mittarin laiskan käytön piikkiin. Isossa penassa ei ole omaa mittaria, joten täytyy käyttää erillistä valotusmittaria tai arvioida valotus erinäisiä kikkoja käyttäen.
Kaikenkaikkiaan, ständikehitys vaikuttaa varsin toimivalta ratkaisulta. Lisää voi lueskella vaikka Figital Revolutionista.
Tässä olevat kuvat oli tuolta tämänpäiväiseltä rullalta, eli speksit: Pentax 6x7, 105/2.4, Tri-x @400, R09 1:100 1h stand.
