Väriä

Ensimmäistä kertaa tuli kokeiltua Who's Next Labia. Jälki vaikuttaa varsin hyvältä ja palvelu toimivaa ja ennen kaikkea nopeaa.



Pentax 6x7, 105mm f/2.4, Fuji Reala 100

Ständiä

Kokeilinpa eilen ensimmäistä kertaa ns. ständikehitystä (stand developing). Tavallisesti filmiä kehittäessä on tapana liikutella (=agitointi) purkkia esimerkiksi puolen minuutin välein. Tämän ravistelun tarkoituksena on pitää tuoreempaa kehitettä filmin pinnalla. Tämä taas aiheuttaa kontrastin kasvamista ja kehitysaika pysyy lyhyenä.

Ständikehityksessä alkuravistelun (ekat 30-60s) jälkeen jätetään purkki paikoilleen esimerkiksi tunniksi tai pariksi. Näin pitkillä kehitysajoilla ei ole aivan minuutilleen tarkkaa kehitysajan pituus. Jostain bongasin sellaisen nyrkkisäännön, että kun filmi (filmi kuin filmi, herkkyydestä riippumatta) on kuvattu valmistajan ilmoittamalla herkkyydelle (eli ei prässätty) kehitysaikana on yksi tunti. Tämä pätee siis ainakin Rodinalia käytettäessä 1:100 laimennuksella, en tiedä miten suhteutuu muihin kehitteisiin ja laimennuksiin.


Mutta mutta, eilen kehittelin rullallisen keskikoon HP5+:aa jonka olin kuvannut ISO1600 herkkyydellä (eli prässännyt kaksi aukkoa). Kehitteenä käytin 1:100 suhteella laimennettua R09 One shottia, joka tietääkseni vastaa täysin alkuperäistä Rodinalia. Kehitysajan konsultoin digitaltruthin loistavasta devchartista. Kahden tunnin piinaavan odotuksen jälkeen valutin kehitteen pois (Rodinal on kertakäyttökehite, varsinkin näin kovasti laimennettuna), keskeytykseksi hetken aikaa vettä ja sitten kiinnitys. Ennen loppuhuuhtelua kurkistin purkkiin ja huokaisin helpotuksesta. Negatiivilta erottui selkeästi jotain, tarkemmin tutkiessa paljastui varsin onnistuneiksi kuviksi. Kehityksen ja valotuksen osalta siis ainakin... Loppuhuuhtelu ja ripustus kuivumaan, jonka jälkeen sitten skannaus.


Menestyksekkäästä eksperimentistä innostuneena päätin kehittää toisen rullan tänään. Jääkaapista löytyikin yksi viime syksynä kuvattu keskari Tri-x joka sopi hyvin kokeiluun. Koska en rullaan ollut mitään merkinnyt, epäilen sen olleen kuvattu nelisatasena, tai enintään kasisatasena. Kokeilin 1:100 laimennuksella nyrkkisäännön mukaista tuntia. Kuvia tuli, joskin kenties hieman alivalottuneita. Sen voi kyllä pistää mittarin laiskan käytön piikkiin. Isossa penassa ei ole omaa mittaria, joten täytyy käyttää erillistä valotusmittaria tai arvioida valotus erinäisiä kikkoja käyttäen.



Kaikenkaikkiaan, ständikehitys vaikuttaa varsin toimivalta ratkaisulta. Lisää voi lueskella vaikka Figital Revolutionista.

Tässä olevat kuvat oli tuolta tämänpäiväiseltä rullalta, eli speksit: Pentax 6x7, 105/2.4, Tri-x @400, R09 1:100 1h stand.

Long time no blog

Digikamerani (Eos-1D mk II) hajosi, joten ainakin toistaiseksi kuvailen pelkästään filmille. Mikäs sen parempaa, jääkaapissa filmiä ja kameratkin enimmäkseen toimii.

Mutta tässä pari kaverin digillä räpsäistyä räpsyä.





Piti kokeilla miten uusien salamoiden oma automatiikka pelaa. Osui aika hyvä diili eteen ja sain ostettua kaksi Metz 60 CT-4 nuijaa ja yhden akkupaketin varsin olemattomaan hintaan. Koska kyseisissä salamoissa ei ole pattereita vaan tuo erillinen akkupaketti, eikä yhteen akkupakettiin saa kuin yhden välähdyspään kerrallaan, on käytännössä käytössä siis vain yksi salama kerrallaan.

Värinegaa vielä

Kehitinpä taas muutaman rullan. Tällä kertaa tosin kämmäsin jotain, kuvista tuli varsin räkäisiä. Todennäköisesti syypäänä liian matala kehityslämpötila. Kehitteen kyllä lämmitin vesihauteessa huolellisesti kutakuinkin 38 asteeseen, mutta kehityspurkin jätin lämmittämättä. Purkkiin kaadettaessa kehite siis jäähtyi muutaman asteen kylmemmäksi.

Huolellisesti kehitettynä värinega kestää helposti parikin aukkoa alivalotusta ja ainakin yhden aukon ylivalotusta. Mutta esimerkiksi tällä kertaa pienikin ero valotuksessa teki todella suuren eron. Puoli aukkoa ohi ja kuvasta tulee täysin käyttökelvoton.

Pari kuvaa kuitenkin onnistui varsin siedettävästi.

C-41

Kehitin pitkästä aikaa pari rullaa värinegaa kylppärissä.






Reala on kyllä helposti mun uus lempifilmi.

Hundewetter

Kai ylenpalttista hellettäkin voi koiranilmaksi kutsua.

Tyhjä talvi

Kävin tänään poimimassa pari diarullaa kehityksestä. Tässä muutama ruutu talvelta. Kalustona koulun Hasseli, 150/4 ja Velvia 50.





Muok. perhana, Velviaahan se oli.

Perjantai

Löydettiin villi mesta Lauttasaaresta. Kuvat oli niin paskoja että piti laittaa mustavalkoseks.

Maaliskuu

Pari kuukautta sitte oli vielä vähän lunta.

Koivikko

Kalustohöpinää Osa 1: Olympus XA (osa 1)

Pidemmän aikaa ollut mielessä, että jonkinlainen taskukokoinen filmipokkari voisi olla varsin hyödyllinen. Kamera joka mahtuu vaivatta taskuun ja jota siten tulisi kannettua mielummin mukana. Hyllystä löytyi kyllä jo Olympus 35RD.

Olympus 35RD on oikein mukava ja varsin pieni, valovoimasella 40mm F/1.7 Zuiko-optiikalla varustettu mittaetsinpokkari. Todella tarkka valotusmittari ja aukon esivalinta automatiikka tuottaa helposti hyviä kuvia. Ikävä kyllä täysmanuaalilla ei valotusmittaria voi jostain syystä hyödyntää. Mahtavinta RD:ssä on kuitenkin hulvaton kuvanlaatu. Omien kokemusten perusteella hakkaa helposti esimerkiksi 50/1.8 AF Nikkorin terävyydessä.

70-luvun tyylin mukaisest tukevan metallinen olemus aiheuttaa sen, ettei kameraa kovin mielellään taskussa kantele. Melko suuret taskutkin toki saa olla, että ulkonevan objektiivin saa sisäänsä nätisti. Tämän lisäksi omassa yksilössäni keskussuljin jumitti hiemankin pitemmän seisotuksen jälkeen. Tämän johdosta 36 kuvan kinorullalta jäi käteen usein kymmenenkin mustaa ruutua. Epävarmuuden takia kamera jäikin yleensä vitriiniin pölyttymään.



Mutta mutta, XA:stahan mun piti puhua. Tosiaankin eräänä päivänä totesin että XA voisi olla oikein sopiva omiin tarpeisiini. Suoritinpa sitten vaihtokaupan, jossa 35RD:n lisäksi luovutin 25€ käteistä ja sain haltuuni selvästi ahkerasti käytetyn Olympus XA:n. Kamera kuitenkin tuntuu toimivan täydellisesti ja onpahan myös harvinaisen mukava käyttää.

Ensimmäinen rulla nyt kamerassa, joten tarkemmin toiminnasta ja kuvanlaadusta yms. tietää vasta myöhemmin. C-41 prosessia odottavia filmirullia on tosin jääkaapissa odottamassa 15 kpl, eli saattaa hetki mennä kunnes saan aikaiseksi kehitettyä nuo. Budjetti ja periaatteet ei juuri nyt veny kaupalliseen filminkehitykseen, eikä enää koulussakaan pääse Noritsulla ajamaan, joten pitää tilailla taas Colortecin C-41 kitti Telefotosta ja kehitellä kylppärissä.

Tulipas sekavaa ajatusvirtaa. Mutta eiköhän tuosta selviä jotain.

Pysykää kuulolla, päivityksiä aiheesta luvassa. Kalustohöpinän seuraavassa osassa kenties Pentax 6x7, maailman paras kamera ikinä.

Aamuyö

Vastaranta

Converse

Munkka

Viime keväältä muistaakseni. Pena 6x7, 105/2.4, neopan 400, d-76 stock.

Nyt on opinnäytetyö palautettu, eipä tarvitse sitäkään enää stressata.

Vesisadetta ja valoleikkejä

Uhmasin sitten flunssaa ja raahasin itseni auringon laskettua Lauttasaaren kärkeen parin kaverin kanssa. Toinen toimi mallina ja toinen kävelevänä (paikallaan seisova olis ollu parempi) salamajalustana. Vettä tuli yllättävän runsaasti taivaalta, ja vieläpä vaakatasossa. Samalla tuli testattua vähän koulun kamojen veden sietoa. Eniten jänskätti miten Pocket Wizardit tykkää tihkusta, mutta eipä nuo ollut moksiskaan. Karuista olosuhteista huolimatta kuvista tuli jopa odotettua loistokkaampia.

Sairastelua ja lopputyötä

Viime päivät onkin taas vaihteeksi mennyt sairastellessa. Tällä viikolla myös tajusin että alkaa tulla opinnäytetyön kanssa kiirus. Keskiviikkona nimittäin deadline. Mutta eiköhän tuo siihen mennessä valmistu, ongelmana vain että pitäisi pari kuvaa siihen vielä kuvata enkä nyt välttämättä ole ihan siinä kunnossa että jaksaisi lähteä kuvailemaan. Mutta mutta, jos en uusia kuvia saa niin pitää varmaankin kirjoittaa vanhoista syvemmin.

Tässä vähän tiiseriä mitä olen tänään saanut kirjoiteltua, kenties hieman J. Peterman hengessä. ;)

Eräänä levottomana kesäyönä oivalsin sen. Lisäarvon, jonka katuvalot tuovat valokuviin. Kaikki alkoi löydettyäni itseni kadulta kamera kaulassani. Itseasiassa kyseessä oli pyörätie, olin nimittäin eräällä Nurmijärven pahamaineisen idyllisistä taajamista. Ympärilläni oli muutama kohtalotoveri, nuoruutensa tai jopa lähes koko lapsuutensa Rajamäellä viettäneitä oman elämänsä sankareita. Katsoin kameraani, siinä oli kiinni Tokina 12-24mm f/4 laajakulmaobjektiivi, sekä SB-600 salamalaite. Aloin vaistomaisesti dokumentoimaan näkemääni. Vielä kuukausi aikaisemmin olisi tähän kellon aikaan ollut enintään hämärää. Mutta nyt oli pimeää. Ajotietä valaisevien katuvalojen kellertävässä valossa erotin ainoastaan värittömiä varjokuvia. Salaman välähtäessä kaikki paljastui ja jähmettyi, kunnes hetken kuluttua oli jälleen ainoastaan mustaa...

Voipi olla ettei tämä kuitenkaan päädy lopulliseen työhön, mutta olipahan vaihteeksi hauskaa kirjoittaessa ;D

Lätinää

Ajattelin vaihteeksi laittaa ihan tekstiä, vähän sekalaista ääneen mietiskelyä. Google Analyticsin piikkien perusteella tätä joku ilmeisesti seuraakin. Tämä blogihan on ollut lähinnä arkistojen aarteiden ja muiden bonuskuvien esittelyä varten, ilman sen ihmeempiä ambitioita. Mutta jatkossa taidan kirjoitella ajatuksia ja sen sellaista kuvien lisäksi, riippuen vähän omasta (ja muidenkin) kiinnostuksesta ja innostuksesta.

Mutta ei tällä kertaa enempää, pistetäänpä vielä jotain pällisteltävääkin.



PS. Olisi hauska tietää kuinka moni tätä oikeasti lukee. Jos siis olet tänne eksynyt, niin huuda vaikka "hep!" kommenttilaatikkoon. Tietenkin enemmänkin voit sanoa, esimerkiksi mielipiteitä nykyisestä ja toiveita tulevasta sisällöstä.

Figaron Häät

0604

Räkänen skanni.

Lucky New SHD 100

Snow & lights

O

Madeira

Tauko

Bulgarialainen viiksenkasvattaja

We Own The Sky

Kabelvåg, Norway

I Guess I'm Floating